Oppimisen ilon voidaan ajatella syntyvän tilanteessa, jossa tehtävä ja tekijä kohtaavat toisensa. Koulukontekstissa on oleellista pysähtyä välillä kysymään mitä halutaan opettaa ja minkälaisia tietoja ja taitoja oppilaan halutaan oppivan. Rantala (2006) näkee, että tieto- ja viestintätekniikan käyttöön voitaisiin sisällyttää oppimisen ilon kannalta olennaisia elementtejä. Tekniikan opetukseen velvoitetaan opetussuunnitelman perusteissa (2004), mutta varsinaisesta opetuksen sisällöstä ja toteutuksista on melko vähän tietoa (2006, 164.)
Työmme lähtökohtana oli siis Ritaharjun koulu / yhteisöllisyys ja taitava oppija. Pyrimme työllämme vastaamaan kysymyksiin:
· Mitä yhteisöllisyys on ja millaisen roolin tietotekniikka voi siinä ottaa?
· Miten tietotekniikan ja luokan / koulun yhteisöllisyyden voisi yhdistää ja miten taataan kaikkien osallisuus?
· Miten tietotekniikkaa / teknologiaa voidaan, ja miten sitä tulisi hyödyntää alkuopetuksessa?
· Miten pystytään yhdistämään teknologia ja koulutyö niin, että opetuksessa pysyisi mukana leikillinen ulottuvuus?
Yhteisöllisyyden syvimmän olemuksen metsästys vaikuttaa haasteelliselta tehtävältä nykypäivänä, kun sosiaalisen median luoma yhteisöllisyyskuva poikkeaa niin täydellisesti ajasta, jolloin asiat hoidettiin kasvokkain – ei erilaisten laitteiden välityksellä. Mielestämme pystyimme työllämme kuitenkin löytämään tietotekniikan koulukäytöstä mahdollisuuksia uhkien sijaan. Virtuaalikauppamme on yksi ehdotus luoda luokan yhteistä oppimisympäristöä ja lapsia aktivoivaa toimintakulttuuria.
Työ soveltuu mielestämme erityisen hyvin alkuopetukseen, jolloin lasten luontainen kiinnostus tietotekniikkaan on jo olemassa ja opettajan tulisi vain löytää mielekäs väylä hyödyntää innostusta ja valjastaa se pedagogiseen käyttöön. Leikillisyys on läsnä, koska koko ympäristöhän on tavallaan virtuaalinen leikkikenttä. Uskomme myös mielekkyyden ja oppimisen merkitysten löytyvän työskentelymuodosta, koska lapset näkevät omaa jatkuvasti karttuvaa työnsä jälkeä ja he pystyvät esittelemään sitä myös vanhemmilleen.
Mahdollisina haasteina ryhmämme pitää sitä, että yhdessä luotu virtuaalikauppa jää tehtyään roikkumaan bittiviidakkoon ilman, että sitä hyödynnetään muussa opetuksessa. Lisäksi opettajan on oltava tietoinen siitä, että lapset käyttävät nykyään hurjasti aikaa tietokoneella pelaamiseen ja istumiseen, joten tarkoituksena ei ole siirtää koneella tuntikausia istumisen kulttuuria myös kouluun. Mediakriittisyyden, eettisen verkkokäyttäytymisen ja omien töiden arvostus ovat myös aiheita, joita lasten kanssa tulisi käsitellä, kun tuotetaan materiaalia blogiin.
Ryhmänä olemme tyytyväisiä luomaamme demoon ja palkitsevaa on ajatus, että pysymme hyödyntämään virtuaalikauppaa sovelluksineen tulevassa työssämme esi- ja alkuopetukseen erikoistuvina luokanopettajina. Oppimisen iloa ilmassa...
_____________
Lähteet: Rantala, T. (2006) Oppimisen iloa etsimässä. Jyväskylä: PS-kustannus
