Lukemaan ja kirjoittamaan opettelun kulttuurinen muutos on pakottanut jättämään henkiset jäähyväiset Simolle ja Heikille. Aapiskukko kiekuu itsensä historiaan, kun nykylapset surffaavat teknologian aallonharjalla ja oppivat lukemaan usein jo ennen koulun aloittamista. Yhteiskunnan muuttuessa myös koulun on etsittävä uusia pedagogisia työkaluja ja tunnistettava muutokseen kietoutuvat haasteet.
Opettajuuden nykyolemus on kulkenut pitkän matkan ja hioutunut heimoyhteisöjen tarinankertojista, kirkon tarkoitusperiä palvelevista lukkareista ja torppareita sivistävistä kansankynttilöistä akateemisesti koulutetuksi pedagogiikan ammattilaiseksi. Opettajuuteen on kautta aikojen liitetty ristiriitainen kaksoisvaatimus toimia yhtäaikaiseksi kulttuuriperinnön vaalijana sekä kulttuurin uusiutumista edistävänä voimana tukemalla lapsen kasvua itsenäisesti ajattelevaksi, kriittiseksi kansalaiseksi (Välijärvi, 2007, 61–62.) Tämän päivän koulua tarkasteltaessa voidaan kysyä, mitkä ovat ne opettamisen arvoiset tiedolliset ja kulttuuriset kiintopisteet maailmassa, joka uusintaa itseään teknologiaa hyödyntävällä mediamoottorilla huimaa vauhtia? Mitkä ovat todelliset taidot, joita opettajan tulisi pystyä välittämään oppilailleen, jotta näyttöruudun imussa ei pudottaisi näennäisyhteisölliseen ja tietotekniikkaa itseisarvona ylistävään oppimiskulttuuriin?
Oppimistehtävän lähtökohtaisena kontekstina oli Ritaharjun koulu teemalla: yhteisöllisyys ja taitava oppija. Ryhmämme lähti liikkeelle ajatuksesta, miten Ritaharjun koulun tavoitetta yhteisöllisyydestä voidaan edistää. Pohdimme tulevaisuuden koulun mahdollisia muutoksia ja sitä, kuinka suuren roolin teknologia ottaa kouluissa ja luokkahuoneissa. Seuraavassa tarkastelemme, miten oppilaiden ja opettajan yhdessä rakentama virtuaalinen kauppa voisi toimia pedagogisen leikin ja yhteisöllisen oppimisen foorumina alkuopetuksessa. Tarkastelemme aihetta peilaten sitä valtakunnalliseen perusopetuksen opetussuunnitelmaan (2004) sekä Oulun kaupungin opetussuunnitelmaan (2005). Lisäksi perustelemme ajatustamme pohjautuen oppimisen ja opettamisen teoreettisiin perusteisiin. Toteutus-osiossa avaamme etusivulla esiteltyä yhtä visiota virtuaalikaupasta ja arvioinnissa pohdimme kaupan sovellusmahdollisuuksia, mahdollisia haasteita sekä aidon yhteisöllisyyden toteutumismahdollisuuksia.
Näiden ajatusten pohjalta muotoilimme seuraavat kysymykset, joihin pyrimme työllämme vastaamaan:
· Mitä yhteisöllisyys oikeastaan on ja millaisen roolin tietotekniikka voi siinä ottaa?
· Miten tietotekniikan ja luokan/koulun yhteisöllisyyden voisi yhdistää, ja miten taataan kaikkien osallisuus?
· Miten tietotekniikkaa/teknologiaa voidaan, ja miten sitä tulisi hyödyntää alkuopetuksessa?
· Miten pystytään yhdistämään teknologia ja koulutyö niin, että opetuksessa pysyisi mukana leikillinen ulottuvuus?
Virtuaalikaupan kehittelyssä kuljetamme punaisena lankana ryhmän kollektiivista mielikuvaa siitä, että teknologiaa hyödyntävissä opetusmenetelmissä tulisi huomioida niiden mielekkyys ja merkityksellisyys lapsille → osallisuuden mahdollistuminen. Tarkastelun keskiöön olemme nostaneet leikillisyyden sekä elämyksellisen ulottuvuuden, joita pidämme oleellisena osana alkuopetuksen pedagogiikkaa. Menetelmien tulisi toimia myös jonkinlaisena integraatiotyökaluna.
______________
Lähteet:
Välijärvi, J. (2007) Mistä hyvät opettajat tulevat? Teoksessa Estola, E. Heikkinen, H.L.T. & Räsänen, R. (toim.) Ihmisen näköinen opettaja. Juhlakirja professori Leena Syrjälän 60-vuotispäivänä. Oulun yliopisto. Oulu
Oulun kaupungin perusopetuksen opetussuunnitelma (2005)
Valtakunnallinen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2004)
